Varsovan valot: Swing Kids: S/t EP

30-luvun Saksassa Hitlerjugendin ja muiden vastaavien kansallissosialististen nuorisojärjestöjen vastavoimaksi nousseesta Swingjugendista nimensä lainannut Swing Kids oli vuosina '94-'97 aktiivinen hardcore-yhtye San Diegosta. Neljän vuoden aikana tämä muun muassa jazzista, swingistä ja post-punkista vaikutteensa imenyt orkesteri ei julkaissut paljoakaan, sillä tämän 7":n lisäksi ainoa alkuperäisen kokoonpanon julkaisu on 10":n splitti Spanakorzon kanssa. Historialla ei kuitenkaan ole väliä, sillä tämä EP on mielestäni yksi niistä harvoista hardcore-julkaisuista, jonka tekemistä on selvästi lähestytty uudesta näkökulmasta, eikä yhtyeen mielessä ole ollut vain se, kuinka soundista saataisiin aikaisempaa aggressiivisempi tai kuinka kovaa saataisiin sanoituksilla potkittua jotain kuollutta poliittista hevosta. Tämä kymmenminuuttinen ei ole useiden hardcore-yhtyeiden julkaisuiden tavoin sidottu aikaan eikä paikkaan, ei niin musiikkinsa kuin sanoitustensakaan perusteella.

EP hivuttautuu käyntiin minuutin mittaisella instrumentaalipätkällä, jonka voisi kuvitella olleen nauhoitettu jonkin jazz-orkesterin aamuisissa jameissa, kun pianisti ja rumpali koettavat vielä lämmitellä sormiaan ja löytää yhteistä säveltä. Tämä on intro Diseaseen, levyn kenties vihaisimpaan kappaleeseen. Loput A-puolen minuuteista sisältävät Line #1:n ja Clean Shade of Dirtyn, joissa kerrotaan kuinka vain halutaan koskettaa sekä säästää meiltä kummaltakin aikaa ja vaivaa. B-puoli on kuulemisen arvoinen kahdestakin syystä; ensinnäkin, sen potkaisee käyntiin yksi ainoista oikeasti onnistuneista Joy Division-covereista, ja toiseksi, tätä klassikon tulkintaa seuraa koko 7":n kohokohta, Blue Note.

Päätöskappale tuo ilmi sen, miksi Swing Kids on vielä tänäkin päivänä erittäin arvostettu tietyissä piireissä hardcoren soundin kehittäjänä. Blue Notessa on selvimmin huomattavissa yhtyeen jäsenten post-punk -bändeiltä omaksuma suhtautuminen kappaleidensa säveltämiseen, jossa hyvää biisiä ei tehdä riffillä, vaan luomalla ilmapiiri kutomalla yhteen toisiaan täydentäviä osia, joissa jazzille ominaisesti yhtyeen soittajat eivät vain keskity omaan tekemiseensä, vaan kuuntelevat kanssasoittajiaan. Kitaristit keskittyvät olennaiseen kokoamalla erinäisiä ääniä basson ja rumpujen luoman perustuksen päälle, mutta liittymällä niihin osissa, jotka sitä vaativat. Swing Kids tulee aina omistamaan erityisen paikan sydämessäni musiikin kuuntelijana, sillä he onnistuivat laajalle genrelleen epäominaisesti luomaan kappaleita, joissa soittimet loivat yhdessä kokonaisuuden, eivätkä vain koettaneet koota palapeliä yhdistelemällä palasia neljästä eri laatikosta.

P.S. Lisäsin alapuolelle skannaukset levyn kannesta, sisältölappusesta ja levystä itsestään. Käsittääkseni tämä saatavilla läpikuultavan sinisen lisäksi valkoisena, harmaana ja mustana sekä läpikuultavana punaisena.